Sokea enkeli

Kohotan käteni.Tunnustelen tieni eteen päin.
Joku tarttuu käteeni ja ohjaa läpi pimeyden.

Hän sitoo haavat, tuo näkymätön kuiskailija.
Hän hiljaa sanoo;

En satuta, seuraa minua, pyydän usko minua.

Hän nostaa minut istumaan. Minut itseään ylemäs korottaa.

Joku toinenkin minua koskettaa ja tunnen suurta lämpöä huokuvaa.

He nostavat minut, Sokean. Kuljettavat läpi maailman.

Pysyn hiljaa, kuuntelen. Äänet hämmentyneet ympärilläni kuulen, surullisia kasvoja en näe.

Kuluu aika, loppuu matka. Nuo kaksi suojeliaani minut nostavat.

Sidotut siipeni avaavat.Siteen silmiltä poistavat.

Toinen nostaa kätensä, koskettaa vierivää veristä kyyneltä.

Ja toinen otsaani suutelee, sanoo;
Enkelini mut ole et, joten lennä...

Mutta pyydän meitä älä unhoita.
Me rakastamme sinua.

Nostan sokeat silmäni.Tiedän suojelijani lähtevät ja vuokseni itkevät.Tiedän nyt on minunkin aika.

Nostan katseeni taivaisiin.Avaan siipeni ja lennän vapauteen.