Nimetön

Mä seisoin rannalla ja nautein lempeän tuulen kosketuksesta ihollani.

Mä pyyhkäisin sen viimisen kyyneleen pois poskeltani ja hymyilin.

Mä tiedän sä oot siellä jossain ja katot mun peräään.

Sä olit kaikkea sitä mitä olisin halunnut elämältäni.

Sä täytit mun tyhjän aukon sydämessäni.

Mut sit tuli se päivä jolloin sä kerroit, et sun on aika lähtee.

Mä tiesin en voi estää sitä,voin vain toivottaa hyvää matkaa ja kertoa kuinka paljon mulle merkitset.

Nyt siitä on muutama vuosi ja mulla on sua vieläkin ikävä.

Se ei kai koskaan katoa?

Se ikävä ja kaipaus vaan vahvistuu.

Jo nyt voin sanoa; En halua ketäään toista korvaamaan sua.

Kukaan ei voi täyttää enää sitä tyhjyyttä,joka taas hiljaa kuiskii mun rinnassa vaatien rakastamaan.

Sä olit mulle ainut ja tuut aina olemaan.

Mä oon sun.

Aina..