Kaksi minää

Tunnen kaksi nuorta naista
jotka käyvät eloaan sisälläni
joskus käsi kädessä
täydessä sovussa
Toisinaan tapellen verisesti
elintilasta

Ensimmäinen on vanhempi
hänellä on aito hymy
eikä hän säiky ketään
Ojentaa auliisti
sinivuokot sylistään
läheisille ihmisilleen
Eikä koskaan pelkää
sanovansa liikaa
tai olevansa tiellä

Ja on toinen ihminen
joka on valekuvaa
jonka minä ja muut loivat
Hänen kasvonsa ovat tuskaiset
ja sydän sysimusta
Hän vetäytyy sivuun
muiden seurasta
Ja kaataa surkeutensa
ystäviensä niskaan
Hän pelkää, piiloutuu,
kavahtaa kosketusta

Molemmat ovat todellisia
Molemmat vaikuttavat minussa
Mutta eläisin mieluummin
vain sen ensimmäisen kanssa
jonka jälkimmäinen julmasti
sitoi ja sokeutti
Voisinko vapauttaa hänet
syvältä vankiluolan uumenista