Hirviö ikuinen, kunnes kirous katoaa.

SELOTUS ELOKUVASTA ---> http://fi.wikipedia.org/wiki/Penelope_(elokuva)
---------------------------------
Vaikka kasvoni ovat kuin hirviöllä,
en silti hymyillä voi.
Vaikka kasvoni ovat kuin sialla,
en silti osaa olla tunteeton.
Öisin katson ikkunasta ulos,
jossa taivas loistaa tähtien yllä.
Kaunis taivas,
hirvö minä.

Aamuisin herää samassa huoneessa,
sammassa pimeydessä,
yksin.
Sisällä kuljeskelen,
ja onnea yritän odottaa.
Pian taas päivä koittaa,
ja sulhanen oveen soittaa.
Peilin takana odotan,
näyttämättä naamani.
Toivoen vain,
että tuo hirviö katoaa.
Taas itseni näytän,
sulhaselle joka samantien karkaa.
Taas kyyneleet virtaavat,
ja huoneeseeni yksin jään.

Tunteja,
minuutteja,
ja sekuntteja menee.
Sohvalla istun,
käsieni alla.
Avainta yritän löytää,
joka tämän hirviön kadottaa
Vihdoin toivosta luovun,
kunnes kosketuksen tunnen.
Ylös katson,
ja näen hymyilevän miehen.
Voimaallaan hän minut nostaa,
kirkouksen kosketuksellaan poistaa.
Suudelman ikuisen antaa,
ja hirviön itselleen voittaa.

Jotenki toi elokuva sai mut miettimää,
et vaikka olis kuinka ruma,
nii jostaki se oikea löytyy :____D
nojoo, saa dissaa ku toi runo oli kuitenki iha paska.