Haluan unohtaa elämän.

Nyt kaikki saa riittää.
Nyt kaiken aion jättää.
Nyt kaiken voin paljastaa.

Kaikki on mennyt väärin,
syntymästä asti.
Olen kokenut monia asioita,
ja ne kestänyt.
Lakaisin sen maton alle,
ja harjan laitoin syrjään.
Etten voisi enää likaa lakaista pois piilosta,
johon en haluisi koskaa kurkistaa.

Kaiken olen jättänyt,
ja omaa rauhaani jäänyt.
Rakkauden heitin hukkaan,
ja lopetin rakastamasta.
Kerran rakkaus kukoistaa,
toisen kerran se kuihtuu,
ja lopulta se häviää kokonaa.

Unelmia olen unelmoinut,
ja senki heitin hukkaan,
nyt kerron vain tottuutta,
sitä julmaa totuutta jota on elämässä.
Toiset syntyy kultalusikka suussa,
toiset saavat tehdä kaiken onnensa etee.
Mutta jokainen ihminen kärsii joskus,
mutta joku ihminen kärsii aina,
ainakin minä.
Elämästä olen luopunut,
ja peiton alle piiloo mennyt.
Pakenen tulevaisuutta,
ja yritän unohtaa menneen.

Nyt jään yksin suremaan,
ja yksin taivaalta katson,
kukaan ei ole vierelläni,
ei edes ystävät,
etkä varsinkaa sinä.
Unohda minut,
niin minäkin unohdan,

Kaiken.