Tyttö

Monia vuosia tyttö itki itsensä uneen,
ja maalasi surujen kyyneleillä seinät täyteen tuskaa.
Tyttö monia kertoja yritti pyyhkiä tuskan maalauksia,
mutta ne eivät enään lähteneet.
Kerran kun maalaa tuskan maalauksen seinää,
se jää ainiaaksi.
Tyttö rakastui kerraan poikaa,
jolle hän antoi koko sydämensä.
Poika rakastui tyttöön,
mutta antoi vain osan sydämensä tytölle.

Päivänä jollon tyttö suri kaikista enemmän oli se,
kun tyttö menetti pojan.
Poika nousi taivaaseen,
jättäen tytön yksin.
Yksi muisto oli vain palanen sydämestä,
joka mureni päivän loputtua.
Surun haavat peittivät tytön,
ja pieniä tuskaisia huutoja vain kuului huoneen tyhjyydessä.

Keho,
ja sydän mureni,
ja lopulta tyttö ei enää jaksanut.
Tyttö oli tullut surun myötä vanhaksi,
todella nopeasti.
Enään tyttö ei jaksanut nousta pohjasta,
eikä kukaan edes ojentanut käsiään tytölle.
Tyttö jäi pohjaan,
tyttö jäi suremaan,
tyttö jai kauas rakkaudesta,

Ikuisesti.