Surullinen ihminen

Joenvarrella sinä seisot,
ja täytät kyyneleillä joen.
Joki kuljettaa iloa,
ja hukuttaa sen loputtomiin.
Iloa joka oli joskus sinun luona,
ja jaksoit tukea muita.
Nyt se on poissa,
ja pimeä taivas peittää tien.

Tietä valaisee katulamput,
jotka valaisevat vain iloisille ihmisille.
Kun surullinen ihminen astelee tietä,
valot sammuvat,
ja katoavat ikuisuudeksi.
Silloin mietit miten saat ilon takaisin,
ja saisit valoa elämään.

Aamulla kohtaat valon,
valon kirkkauden.
Kun iloinen ihminen katsoo valoa,
ja näkee ihmisiä ympärillä,
jotka tukevat.
Mutta mitä sitten tapahtuu,
kun surullinen ihminen kohtaa valon?
Valo lähtee karkuun,
ja sekin katoaa kallion taakse ikuisuudeksi.
Pimeys vain peittää surullisen ihmisen,
ja tuskaa tuottaa lisää.