Elämän kahleet

Mä mietin joka ilta,
et miten oon päässy tähä maailmaan tälläisenä?
Miksen voinut syntyä onnellisena,
ja saisin elää elämäni kuin se olisi hyvää unta?

Elämä antaa, ja elämä ottaa.
Mun elämä on ottanut kaiken takaisin,
ja laittanut sen maan alle,
piiloon.
Oon yrittänyt monia kertoja kaivaa sitä ylös,
mutten ole onnistunut.
Voimat ei riitä,
ja tahto ei riitä.

Joku pitää mua paikallaa,
kahlinnut mut yksin pimeeseen huoneesee,
jossa saan katua,
ja itkeä joka yö itseni uneen.
Ovi lukossa,
ikkunat lukossa,
ja sydän lukossa.
Voiko sitä muka kestää,
ja yrittää paeta tätä kohtaloa?

Mielessäni nään kirkkaat tähdet,
jotka ovat yksin taivaassa.
Jokainen tähti asuu yksin,
ne ovat kaukana toisistaa,
niikuin minäkin.
Voiko elämän lopettaa vaan siihen,
kun kukaan ei välitä?
Voiko elämän alottaa alusta,
kun on kokenut kaiken pahan?

Eikö kukaan osaa avata elämän lukkoja?
Että pääsisin vapaaksi tästä tuskasta?
Monia kertoja olen yrittänyt etsiä elämän avainta, ja avata lukot.
Mutta yksikään avain ei ole sopinut elämän lukkoo,
joten olen vielläkin elämän kahleissa,

ikuisesti.