Kuuma huuma,
kylmä hiki,
väreet vilun
valtaavat kehoni.
Niveleni ovat kuin
magneetteja jotka
hylkivät toisiaan.
Särky.
Kipu.
Kolotus.
Hetkeksi torkahdan.
Näen sekavia unia,
sekavista asioista.
Tunnen hukkuvani
omaan hikeeni.
Luomeni avautuvat,
valo viiltää kuin veitsi.
Lääkkeenä vain...
Mustaviinimarjamehu.
Selite:
Vähän meinaa ahdistaa tämä kuume, vaikka tätä ei ole kestänyt vasta ku toista päivää... plääh... voihan vattu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kiva ja hieno runo kuumeesta ;)
hyvinkin ajankohtainen minulle nyt..
Olisinpa lukenut tämän runosi viime viikolla...vaan ihan saa vilunväristykset vieläkin aikaiseksi, tuoreesta muistista. Hyvin olet tuon tunnelman tekstiin saanut...toivottavasti ei tartu *wirn* :))