Saattohoito

Runoilija VilleTapani

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.1.2007
Viimeksi paikalla: 25.11.2019 18:32

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
26.4.1984

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää ja kummastuttaa tätäkin kulkijaa.
 

Kaatunut puu
toiseen nojaa,
pitää sitä tukenaan.

Lumi, se taakka
ja myrsky viima
tappoi sen,
kuusen kuusikymmentäkuusi
vuotisen.

Se kituaa,
totuttautuu kuolemaan.

Toinen toista
taakkanaan kantaa.
Hiljaa, koska se ei
tahdo valittaa.

Mutta se toivoo,
hiljaa rukoilee,
antakaa armo
ja
ottakaa taakka,
en tätä kauaa
enää kantaa
jaksa.

Armo ja rauha...
meille molemmille.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

eniten pidän siitä, että tämä on kirjoitettu näkökulmasta, jota ei usein lausuta ääneen. hieno runo, herättää sekä haikeuden, että ahdistuksen tunteita, kumpikin kuuluvat suruun ja luopumiseen.

Kauniisti kerrottu taakasta, aivan erityisestä näkökulmasta... Tykkäsin tosi paljon, hieno ^^ Suosikkeihin :)

Luulen että tämä avautui hieman liiankin hyvin, jotta olisin ymmärtänyt niin kuin sie olisit halunnut, koska mie olen väärinymmärryksen ihmelapsi;)
Mutta toisaalta, ei ole runoa jota jokainen lukija ymmärtäisi samoin, joten tämähän kertoo van että sie olet pirun taitava runoilija, koska sait jopa miut tuntemaan ymmärrystä.
Pointtini on siis se, että mie tykkäsin, ja tämä on hurjan taitava teos;)

suruisan rauhallinen....
tykkäsin

 

Käyttäjän kaikki runot