Tuoksu.
Kasteiset aamut
ja uni syvin ,
joka raollaan olevasta ikkunasta vaeltaa vastaantulevaan päivään.
Kahvi mukissa
jään istumaan yhdelle monista nuhjaantuneista parveketuoleistamme,
jotka
olin uhanut heittää monen monta kertaa matkoihinsa huomaten
sen tuovan ne ihanimmat muistot sisimpääni menneistä
riemukkaista kesistä .
Kahvi jäähtyy,
mut sanat hivelee huuliani sitäkin enemmän
ja taas kerran tunnen tarvitsevani näitä ympärilleni tukemaan vanhuuttani
ja tulevia tuulia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi