Aurinko on noussut.
Säteemme on vain syntynyt pimeämmällä puolen
saanut ihmisrodun hahmon
ja äänen,
joka päiväiseltä kohoaa yhä voitontahtoisemman ja rohkean.
Lumi sulaa ympäriltämme.
Ensimäiset krookukset nostavat päitään
kuin helisyttelisivät päitään jokaisen naurun kuullessaan.
Purot solisevat yhä äänekkäimmin
ja kohta
keväiden airueissa
näen sinut uittavan isäsi tekemää kaarnalaivaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kevätsulo!
Kaunis, keväinen runo.
Hyvä runo