Hulluus

Runoilija Ravenild

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.10.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämä on taidetta.
 

Kuolema roikkuu raskaana
talvisen maan yllä
saaden ruumiini turtumaan
elämisen kivusta
Hulluus tarrautuu mieleeni
Upottaa terävät kyntensä ajatuksiini
Menneisyyden aaveet
tunkeutuvat uniin
Repien auki vanhat haavat
Pitäen minua otteessaan
Jälleen huutoni minut herättää
Ja hulluus entistä täydellisempänä
terveet ajatukseni syövyttää
Verta vuodattaen itseni kokoan

Ja yö sysimusta
on täynnä synkkää itsevihaa
Tuska tuon makean veren vuodatti
Kovetti sielun, kovetti sydämen
Unohdettu on myös se suudelma
Joka maistui katkerille valheille

Hulluus sikisi pimeästä
Hiljaisuudesta, josta äänet
tekivät epätäydellisen
Silmäni tanssivat yössä
joka on kuin helvetin avoin portti
Yritän tappaa hulluuden
joka köyden lailla kiristää
veretöntä kaulaani

Sydämeni on jäätynyt
kuin aika ympäriltäni
Maailma tuntuu valuvan
kuin juoksuhiekka altani
Toivo on haudattu veriseen maahan
kuten ihmisten turhat lupaukset
Sairaat ajatukset tulvivat mieleen
kauhukuvat sieluni silmiin

Suu veressä, katson itseäni
Ei mitään, vihaan hulluuttani
Minut on murrettu, palasiksi pirstottu
Pakenen noita käsiä
jotka yrittävät minuun tarttua
Juoksen, en pääse eteenpäin
Putoan hulluuden syvään kuiluun
Kaikki mennyt ja tuleva unohtuu..

Selite: 
Sellaasta..en mä nyt osaa tuosta mitään ihmeitä sanoa.Vanhaa matskua.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot