Kuoleman kehdossa
sielusi saakoon
viimein rauhaisan unen
Tuonen sylissä keinuen
heität viimein harteiltasi
elämän raskaan taakan
Nuorena kovin sammui
elämäsi kirkas liekki
Savuna taivaisiin
sielusi pyrkii tähtiin lentäen
Kai väsyi elämään
kulutettu sielu
Nyt ikuiseen lepoon
rajoille ajattomuuden
vaellat huolia vailla
Siis hyvästi ystäväin
jäät sydämeni käytäviin
kauniina kuvina
iloisina sanoina
En koskaan sinua unohda..
Selite:
Ystävälle joka lähti ennen aikojaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Se on jännä fiilis kun jotenkin niin suuri suru kääntyy kuitenkin iloksi, hempeiksi muistoiksi..
Kaunis runo, tuo mieleen muutaman jo täältä lähteneen. Kiitti siulle tästä!
Se on jännä fiilis kun jotenkin niin suuri suru kääntyy kuitenkin iloksi, hempeiksi muistoiksi..
Kaunis runo, tuo mieleen muutaman jo täältä lähteneen. Kiitti siulle tästä!