Ei sinulla ole syytä pelätä maailmaa. Kun painat pääsi rintaani vasten, et enää koskaan voi olla yksin. Pidän sinusta lujasti kiinni enkä päästä irti, sanon että olet kaunis, enemmän kuin osiesi summa. Näen sen kaiken selvemmin kuin koskaan.
Katson sinua, sana kesken jää.
Kylven hymysi armon aamuauringossa, hengitän vapauden huumaa ja humallun kauniin mielesi luomasta ilmestyksestä löytäen jotain uutta itsestäni. Kanssasi aika pysähtyy ja maailma on kaukana jossain. Kunpa voisin jäädä hetkeen tähän hauraaseen, viattomaan.
Selite:
Yhdistelin pätkiä kahdesta aiemmin kirjoittamastani tekstistä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Herkkää yhteenkuuluvuutta.