Toipuvan katumus

Kun heräsin siihen
marraskuun aamuun
näin sinun nukkuvan

Olit enkelinkuvajainen
auringonsäteiden leikkiessä
vitivalkoisilla kasvoillasi

Kului päiviä
minä vahvistuin
sinun nukkuessasi

Sinä ja minä
tässä isossa huoneessa
emmekä tunteneet toisiamme

Pimenevä pakkasilta
avasit silmäsi
säikähtäen, haukkoen

Olin itsekin heikko
enkä kyennyt kertomaan
missä kuljimme

Avasit silmäsi
hengitit hetken
... ja olit poissa

Minä selvisin
hieman rikkinäisenä
jälkesi minussa