"On kaksi kolmesta lähtenyt
jäi yhdestä käteen minulle
musta avain riimussaan
omaan lukkoon luodulle"
Sen virran yli kuljettiin
yö kauniit kasvonsa näytti
leirinuotiolla laulettiin
se tyhjyyden rinnassa täytti
Eikä unhoittanut yksikään
sanoja matkaan laitetuille
ne hiipi öisin uniimme
mieliin väärin kohdelluille
Kääntyi kesä ehtoolle
oli nuoruus taakkana kantaa
vaikka uurteita kasvoilla
ei voinut kukaan parantaa
Sen sillan kupeen kumartui
eräs talvi nuorin meistä
"En jaksa enää päivääkään,
enkä tahdo tietää teistä"
"Jatkakaa veljet, jatkakaa
minä riipusta ylväästi kannoin
mutta voimani ehtyi kauas pois
silloin taakan teille jo annoin"
Lankesi kauheus itsellein
se lumosi öisin kuin nainen
leirinuotion loimussa ymmärsin
ei olisi veljeni armahtavainen
Kun viimeisen kerran kuljettiin
yössä rinkiä kuutamon lailla
minä puristin avaimen nyrkkiini
"sinä kuolisit näillä mailla"
Tuli hiipui hiljalleen
sinun punkkasi viereen hiipi
siluetti jäljellä minusta
se sydäntäni hetken riipi
Hiljaisuuten vajosit
käteni verenpunasta kiilsi
pienen äänen viimeisen
päästit kun veitseni kurkkusi viilsi
"On kaksi kolmesta lähtenyt
jäi yhdestä käteen minulle
musta avain riimussaan
omaan lukkoon luodulle"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
