Sovngarde

Tuulesta toiseen
minä sanani suljin
sieluni mailla
kylmän kanssa kuljin

Ei yötä ollut
pimeyttään antaa
suojaksi tänne
vasten merta, rantaa

Ikikallioin luota
veden kylmän alta
löytyi suoni piilossa
maailmalta

Sen puhetta kuulin
ne omaksi haalin
muovasin maat
taivaatkin vaalin

Kunnes loppui aika
eikä kantanut ääni
jota säästin iät
eksyin elämääni

Tulen loimussa silloin
kun maailmat paloi
itkin vuoksi sen
joka uskoni valoi

Päästin irti
olin vihdoin vapaa
sanat löydän vielä
Pohjolan takaa