Jättiläinen asuu talon takana,
joen rannalla. Maan alta
nousevat sen kasvot koivuna.
Anna jättiläisen maata.
Talon ympärillä rehottaa
unikoita siemenessä.
Kukkien tuoksu nukuttaa:
jättiläisen voima asuu niissä.
Seison tässä, nurmen vieressä,
tunnen kuinka ajatukset humaltuvat.
Näen asukkaat, katseen silmissä:
kuulen kuinka värit sumuuntuvat.
En astu tuohon maailmaan.
Olen kokenut sen unessa.
Kun jättiläisen voima nousee juuriltaan,
olen rappusilla astumassa
sisään, seurueeni nauraa,
en tiedä mille (enkö muista?)
katson epätoivoisena siltaa,
jota pitkin voisin paeta,
mutta jalkakäytävä on ahdas,
korkealla, kapeana ilmassa.
En pelkää pudotusta alas.
Syvyyttä ei ole olemassa.
On vain joki, nurmi siemenessä,
jättiläinen joen rannalla.
Maa kukkii. Olen etenemässä.
Seison ikuisesti tällä ovella,
unikkona unen kedolla.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi