Raajarikko

Runoilija penttiihonen

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 28.12.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Raajarikko.

Hoiti emolintunen poikasiaan
oli laululintujen kesä.
Mitä sukua? Välikö sillä vaan
oli pienoisten ensikesä.

Mutta seassa jonkin einehen hyvän
sai yksi poikanen katkeran jyvän.

Se sairastui, aivan jo kuollakin aikoi,
emo kaikkensa koitti, suki ja taikoi.
Näin yritti auttaa sairasta lasta
ja kun kuolo otteensa hellitti,
huomasi äiti vasta
sen toinen siipi on hervoton
liekö tuosta koskaan lentäjäks on.

Ja kun toiset poikaset taitojaan näyttää
vallan jo liidellen ilmojen teillä
on pakko sen muita keinoja käyttää
näin päätellen, toiset on opit nyt meillä.
Ne lentäjät kiisivät hyttysten perään
iloiten, täältä näin ruokani kerään

Se yksi, astellen varpaillaan
vain maasta sai etsiä
matoja vaan.

Näin yksin kulkien,
emokaan jaksa
ei aina hoivata sairasta lasta

Mutta pitkin kesää,
viel oli vari,
sen kulkuja seurasi silmäpari.
Vain salaa, tietäen, tulla en voi
tuon pienoisen luokse ollenkaan
ja aina kun koitti aamun koi
se hiipi hiljaa kolostaan.

Oli juurien syöjä se, myyrä, ei muuta
kas myyrät käyttävät nuorta puuta
osan ruokana, osan petinä pesän
tapa outo nyt kehittyi varrella kesän

Ne madot mi rampa lintunen löysi
niin helposti aina pinnalta maan,
toi hänelle ystävä tuntematon
mi maata kaivaen työksensä möyri.

Nyt lintukin huomasi, oli jo halla
minun polulla aina on matoja vaan
Eihän matoja tule satamalla
se mietti, meni piiloon
se vuorostaan.

Kun myyrä taas aamulla matoja toi
vähän ulkonäöstään häpeissään,
kas kummaa, ihana sirkutus soi
nyt polun reunalla vieressään.

Mihin piilon nyt menen, se säikähti,
nyt näkee se nurjan muotoni mun
Ei hätää, sirkutti pienoinen tää
kas tiedän on hyvä syömesi sun
se lauloi, toinenkin ymmärsi vähän
kieltä lintujen, laulajain
Näin vikisten, tämä ei jää tähän
sulle kodinkin rakensin tarpeistain.

Kun tulee talvi, tiedän sen
ne muuttolinnut toiset vaan
maille etelän lähtevät laulellen,
Olen aatellut sinulle asunnon saan
kai tarjota, itse voin pysyä poissa
ettet pelkäisi rumaa muotoain...

Näin alkoi tuo outo ystävyys,
emokin väitti ja penäsi, nolo
on lapsekseni mun tunnustaa
lintu, pesänä myyrien kolo.

Mutta sydän tietää ja tuntee sen
kuka ystävä todella on
Ja rakkain nyt linnun, tuon vaivaisen,
on möyrijä,
kaveri verraton

Kokoelmaan Rummin runot

P.P.ihoz

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Jännittävä runokertomus.
Hyvää syntymäpäivää!

Jännittävä runokertomus.
Hyvää syntymäpäivää!

 

Käyttäjän kaikki runot