Kelvoton

KELVOTON

Outo vuona mustapää
aina sivuun muista jää.
Mikä geeni pesueeni
sotki, valkoisen

Poikapuoli.
Kohta huoli karjapaimenen.
Pikkuruhon vietin tuhoon
kuohitsenkin sen.

Vaisto neuvoi pässinalun
pitää tahdon luonnonhalun.
Aidan läpi aolkoi pako
sopiva kun löytyi rako.

Tuli hätä
kuka tätä
pientä puolustaa.

Lauma suuri
näkyi, tuuri
muuttua jo saa.

Liittyi villiin peuralaumaan
sarvea sai joka saumaan.
Asumaan en tänne jää,
uusi pako alkoi tää.

Kotiinpäin jo taivaltaa,
nälkä vatsaa ahdistaa.
Mikä suunta?
Joka tuulta
tutkii, haistelee.

Eksyi siellä,
harhatiellä ruoho vihantaa.
Nälkä meni
käyskenteli yksin laiduntaan.
_______________

Luvunaika kotikarjan,
paimen vaikertaa.
Kyllä Herra
sanoit kerran
kadottaa et saa.

Aidat hoidin
pitkin pokin niitä vahvistin.
Yksi meni,
noudan heti.
Kotiin kannan sen.

Rahan, luontaisetujen
vuoksi kutsumus nyt sen.
Työstä tästä saanhan rahan
noudan tarhaan pässipahan.

Ensin tapan
tuonkin ruhon
lavastaen pedontuhon.

Omistaja aavistaa
mistä innon paimen saa.
Laskee kesälomarahan
suunnan näyttää paimenpahan.

Koulutuksen uuden saa
vajaa karja, laiduntaa....

Rotkon reuna aita hyvä
pedon kiivetä se syvä.

Omistaja itse näin
nyt niitä opettaa.
Nimet antoi
heikot kantoi
missä vihantaa.

Yksin vielä mäkättää
kaiken alku, mustapää.
Ristimätön nimeltään,
ketä kutsuis paimen tää.
Outo vuona. Ensimmäinen
nimi, kelvoton
synnyinavustajan huuto,
ainut nimi on.

Omistaja seudun sen
tuntee joka laitumen.
Kaukaa, luota pikku lähteen
löysi viimein laumantähteen.

Sointi sanan, kelvoton
uuden nimen sai.
Tarvitse ei todellakaan
sitä muuttaa kai.

Lauma täysilukuinen,
toiset riitelivät, ken
nimen parhaan, koko karjan
saanut olikaan.

Ihmetellen nimetöntä,
olisiko Kain
jonka vuoksi eräretken
paimen tehdä sai.

Kuluessa iltahetken
kuuluu, jälkeen eineshetken,
suusta hyvän paimenen,
missä kelvoton nyt on?

Toiset määkii,
minä en,
karitsana nimen sen
kuulin, sama kelvoton
taasko harminamme on?

Hämmästyivät,
vaikea on niiden
ymmärtää.
Yhden mustapäisen päätä
paimen silittää.