Tiedän että sinuun sattuu,
haluaisin auttaa sinua,
pyyhkiä kyyneleesi poskiltasi,
silittää lohduttavasti hiuksiasi
Jos voisin poistaa tuskan,
kaiken sen pahan olon
jota kannat sisälläsi,
tekisin sen viipymättä
Tiedän että voisin yrittää,
korjata asiat jotka olen särkenyt,
sitoa palaset takaisin yhteen,
rakentaa kaiken uudelleen
En kuitenkaan voi tehdä sitä,
muuttaa mennyttä,
palauttaa kaikkea sitä kaunista,
minkä eteen uhrauduimme
Rakensimme liikaa pilvilinnoja,
unelmoimme mahdottomasta,
luulimme ettei mikään voi rikkoa,
sitä kaikkea rakkautta
Minä kuitenkin tiesin,
mieleni varjoissa,
alusta alkaen,
ettei tämä kestä
Ja niin tiesit sinäkin,
muttet halunnut myöntää sitä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eivät kanssakäymisen kuviot aina helppoja ole.
toisinaan se vain menee niin, että pelkkä kauneus ei riitä, eikä välttämättä rakkauskaan ole tarpeeksi. hieno runo kuvaamaan luopumisen tuskaa kahdesta näkökulmasta.