ystävänpäivä

4

huone tukahtuu hiljaisuuteensa
nuorena inhosin runoja ja
niiden kummallisia kielimetkuja mutta
nyt katson ikkunasta ja
sisälläni huutaa kaunein laulu jonka olen kuullut
luontorunojen kuluneimpina säkeinä
juoppojen nuorten taiteilioiden pöytälaatikoista
ja yhtäkkiä siinä on kaikki

ehkä vielä kirjoitan sen muistiin
tärisevin käsin
viimeistelen sen elämäkerran
jonka aloitin kaksikymppisenä
nousen ja keitän kahvit kahdelle mutta
katan vain yhden kupin
aikaa riittää aina kunnes se loppuu
eikä kukaan jää kaipaamaan, tuskin minä itsekään

aurinko laskee ja hymyilen
kadotin vihkisormuksen vuosia sitten ja
muistot uivat paksussa sumussa
mutta tänään minä vain hyräilen
hiljaa ja olen kaunis