sinisilmäisyydestä

ala-asteen takapihalla tuuli kieputtaa lunta
nostattaa pieniä pyörremyrskyjä ja
murskaa ne maahan sirpaleiksi
keinu on jään peitossa kun
kiedot käsivartesi niskaani niin kuin
hellyydenkipeät kuristajakäärmeet tekee
ilta on musta ja huulet siniset
ja minä juoksen kotiin ja hyräilen rakkauslauluja

ja ehkä olin jossakin mieleni sopukoissa
olin osannut odottaa sitä hetkeä
kun lähetät viestin jossa piilee 14 merkissä –
kolme sanaa ja kaksi hymiötä – katkera loppu
mutta silti tuntuu kuin maailma syntyisi uudestaan
maalattaisiin tuntemattomilla väreillä

katson ikkunan läpi etkä sinä seiso pihalla
et ole piirtänyt kengänkärjilläsi rakkaudentunnustusta lumeen
tuskin ikinä opit miten särjetään sydämiä oikeaoppisesti
niin kuin halvoissa kioskipokkareissa
minä makaan sohvalla ja annan kyyneleiden polttaa kovakalvoni punaisiksi
ja mietin
sinä veit minun sinisilmäisyyteni