Me kaksi,
yksinäiset sudet
jotka lopulta löytävät
toisensa
pimeästä.
Tunnetko
saman palon,
sähköisen tyhjyyden
välissämme
joka kerta
kun ajattelen huulesi
liian lähelle
omiani?
Vai pitääkö meidän
yhä teeskennellä,
palata viattomiin sanoihin,
joihin kumpikaan
ei enää usko
kun totuus on,
että sinun katseesi
riisuu minut
paljaammaksi
kuin yhdetkään kädet
milloinkaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut