Eksyksissä

Harhailen yksin metsässä, pimeässä.
En näe eteenpäin kunnolla, en kuule linnun laulua.
Haluan pois!

Tekisi mieli kaivautua koloon, maan alle, piiloon kaikelta.
Istahtaa puiseen veneeseen ja lipua pois mustaakin mustempaa vettä pitkin.

Kylmää vettä sataa niskaani, yritän nostaa huppua päähäni.
Käsi haroo tyhjää ja kylmät vesipisarat värjäävät ihoni punaiseksi.
Samassa tuskasta karheat kyyneleet tipahtavat poskilleni jättäen syvät, kipeät haavat jälkeensä.

Katson ympärilleni pimeässä ja kylmässä, sateessa kastuneena.
Olen yksin, eksysissä itseni kanssa.

Syvältä sydämestäni kumpuaa huuto:
"Kyllä mustakin tuntuu pahalta!"
Kukaan ei kuule huutoani, vain kaiku vastaa muistuttaen, kuinka yksin olen.
Rojahdan maahan uupuneena, sydän kipeänä.

Kipeänä tuskasta, jonka itse aiheutin.