Näkemiin, pieni poika

Runoilija Idja

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.5.2005
Viimeksi paikalla: 1.1.2016 3:10

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

On kulunut kolme vuotta siitä
Kun viimeksi nuuhkin tätä tuttua rappukäytävää
Nyt sen seinät ovat oranssit

Vasta tässä pakottaudun ymmärtämään
Että joskus on tarpeen
Taitella auki minuun jättämäsi koirankorvat
Ja raahata patjasi sängyn alle piiloon

Sinä annoit minulle tilaisuuden halata sinua
Mutta hänellä on
- Oli jo silloin -
Tarjota minulle jotain niin paljon ihmeellisempää

Lakkaan hymisemästä
Kuuntelen tarkasti lukon naksahtavan
Ja varmistan, ettei minulla ole enää avaimia

Koska minun sylissäni
Sinä tunnut enää ontolta puulta
Jonka koloon ei ole kätketty yhtään aarretta

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

On surullista luopua jostain, joka on joskus ollut niin tärkeä. Silti tässä on luottamusta tulevaan. Hieno runo!

 

Käyttäjän kaikki runot