Armottomien aaltojen mukana kiepun ja keinun
räsynukkena vesimassojen varassa
hengittäen keuhkoni täyteen
karvasta suolavettä
kakoen sitä ulos itsestäni kyynelsilmin, verenmaku suussa huutaen
vaivun massojen alle
pohjaa ei erota pinnasta kun kieppuu
vailla päämäärää
tyhjyys siellä missä piti olla ilmaa
ja huudotkin pakenevat kuplina veden hämärään
kuplien tilalle jäätävää vettä
jota on enää mahdoton puskea ulos
turtana tukehdun uudelleen
kun sairauteni valtameri nielee minut
synkkään syliinsä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi