Päättötodistus ja valkolakki

On aik, jo laulaa viimein tuo Suvivirsi,
tuo laulu jonk jälkeen ysiluokkalaiset nuo peruskoulun loppuun taivaltaneet nuoret, saavat tuon himoitun ja niin vaikeesti tai helposti saavutettu päästötodistus.

Tuo laulu jonka jälkeen abit viel ylistyslaulun laulaa,
nuo lukion taivaltaneet nuoret miehet sekä naiset.
Laulujen päättyessä saavat nuo abit sen ylioppilaslakin päähänsä pistää, merkiks et he ovat osallistuneet ja päässeet läpi kirjoituksista...

On yhdeksäsluokkalaisil oppivelvollisuus päättynyt,
enää ei voi pakottaa nuorta vartta opiskelemaan,
Lakkinsa saaneet taas voivat mitä tahansa tehdä,
voi pitää välivuoden ja lukee pääsykokeisiin tai vaikka käydä armeijan harmaat ennen ammattikorkeakoulua tai yliopistoa.
Tuo oppivelvollisuus on joskus piinaa voinut ol,
mut on se myös tärkee taival lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen.
On se oppivelvollisuus piinaa joskus, mut ma luulen et kaikil se on jotain hyvääkin tuonut elämässä,
joillekin se piinaa on alusta loppuun,
mut joillekin mielenkiintoinen taival oppien ja tiettojen käsittelyn mutkaisessa mut päämääräisessä tiessä.

Abit nuo kirjoittaneet ylioppilaat,
nuo ammatissa valmistuneet ammattikoululaiset,
nuo lapsuuden taakse jättäneet nuorukaiset astuvat valkolakin sekä ammatin myöte aikuisen ihmisen taipaleelle,
jättäen samalla haikeat hyvästit menneisyyden ja lapsuuden sekä nuoruuden muistoihin, kuin ne kauas jääneet ois.
Mut kyl ne siel sisimmäs ovat vaik ihmisen taival aikuisuudessa alkais, ei niitä sielt millään imuril tai saippual siivota voi vaik ne suljettais muistojen joukkoon...