On aika nuoren miehen lähteä armeijaan.
Tuonne koulutukseen,
tuonne armeijan leipiin, pois kotoa vuodeksi, ellei vaan kuukausiksi.
Tietää en voi kestoa armeijan,
sil yksilöllistä armeijan harmaat on.
Armeijassa sotilas oppia saa, mut poiskin sielt pääsee,
jos itseä ei sinne tunne sopivan joukohon isänmaallisen
On siel nuo tunnetut ja joskus puheissa halveksitut, mut myös isänmaallisuuteen luottavaiset arvokkaat et kunnioitetut kapiaiset ja muu henkilökunta, mut on siel myös tarjoolla upea kokemus...
On siel leirit, lomat ym..., mut kaikkein eniten siel ystävystyä voi oman tuvan kanssa. Tuon tuvan turvaavan, joka suojaa selustas antaen samal isänmaallisen taistelukoulutuksen mitä arvostaa voi veteraanit.
Nykyään naisetkin ne sinne menevät, jos tahtovat,
mut ei niitä siel nykyaikana enää oudoksuta.
Siel naiset, nuo tasa-arvos miesten kanssa, mut ystävää hädäs nainen auttaa, vaikka ei oma mies oisikaan.
Ei tuo armeija kova paikka oo, siel kurikin pysyy ja tarkka kuri se kyl onkin...ei siinä mitään.
Mut kyl armeijan selviää, jos ohjeita kuuntelee eikä niskuroi tai kiukuttele ylemmille herroille rivissä.
Sil siit ongelmia vaan lisää voit saada.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi