On tuol Blue rose,
tuo kauneus sinisen nupun.
Kauneus ja tuo upea salaman sinen ruusunnuppu.
Blue rose oli nuppujen nuppu,
illan tummenneen valonlähde.
Ei kuivuus, ei tuuli, sitä ainoaa Blue rosea, tuhonnut ei.
Ruusunnuppua, ainoaa minkä maailma,
tumman neidon salapaikkaan salli luoda,
ilman et se kuihtuis luota tumman neidon.
Blue rose se elää ja kukoistaa,
kunnes kuihtuu maahan viereen kaukaa tulleiden tuoksujen ja muistojen.
Muistojen taival alkaa, kun Blue rose jättää nuoren tumman neidon maailmaan muistojen kans vaeltamaan.
Selite:
no joo...kaikkia runoja ym..saa arvostella...ja haluaa tietää muiden mielipiteitä niistä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno,mahtava
oh, runon ideahan muistuttaa jonkin verran muutamia vuosia sitten aloittamaani - mutta ei koskaan lopetettua - Sinikukka-kertomusta!
menenpäs kirjoittamaan siitä runon... ^^,
eittäin hyvä=) menee suosikkeihin=)