ystävän silmissä yö on syvempi kuin taivas
lähempänä kaukaisuus kuin voisi ajatella
tämä yö on tyhjä ja hiljainen
se ei puhu, ei edes vaikerra
se ei sada kuin syksy myrskyten
eikä sen aurinko paista keväisin
talvi on pitkä
aurinko on väistynyt viittaansa
kaamokseksi sen valotonta harmautta voisi kutsua
elämättömäksi, hengittäväksi
varjoja ei ole ikä luonut, eivätkä vuodet kaivertaneet
katkeruus ja anteeksiantamattomuus
nuo kaksi veljeä ovat kulkeneet käsikkäin
katse kääntyy pois kun yritän sen saavuttaa
ne samat huulet joita viisaudesta ylistin, ovat vaiti
viimeinen kynttilä alkaa valua lattialle
vielä kerran sanon hyvästit
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
