Posliinienkeli

Ymmärsin sen nyt,
mikään ei ole ennallaan
me ei olla ennallaan.
Kaikki on muuttunut,
meidän tiet on kääntyneet
eri suuntiin
ja mä kun luulin,
että meidän tiet kulkisi
rinnakkain.
Me ei olla niin kuin ennen
ei puhuta niin kuin silloin
musta tuntuu
että mä olin sulle vain väline,
sellanen jonka voi käytön jälkeen
unohtaa ja muistaa ehkä sitten joskus.
Mä en tiedä mitä teen
koska mä kaipaan niitä aikoja
ja joskus mietin, voisiko kaiken korjata
ja vaikka voisi,
mikään ei olisi niin kuin ennen.
Eihän jo kertaalleen korjattu
posliinienkelikään ole sama
kuin ennen.
Siinä on halkeamia, jotka muistuttavat
että se oli joskus rikki.
Samoja halkeamia on mussakin,
mutta ethän sä voisi niitä ymmärtää,
mähän olen vain esine jonka voi työntää syrjään
niin kuin posliinienkelin jolla on halkeamia.