Minä ylitin omani,
murtumispisteen.
Sinä vain nostit kätesi
laskit katseesi
et ymmärrä vielä.
Minä laitoin jalkani maahan.
En häpeä enää,
olen vain ihminen.
Ole sinä se kone, suorittajakone,
tavoitekone. Tee koneen työ.
Kaikki kävi niin äkisti
helposti irtosi ote
pääni meni keskeltä kahtia
ja sinä ja isäsi
heitätte bensaa, lisäätte tahtia.
En välitä enää,
kestän mitä vaan.
Pidätkö vahtia?
Eläimellä on alituiseen ketjut hampaissaan.
Loppusuoralla on askel jo helppo
ei voi enää hävitä
Selite:
Tässä näiden viikkojen tunnetila täydellisesti sanoina! Kyllä runolla onkin voimaa!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo täyttä rautaa!
Vahvaa kuin mikä! Ja totta; kirjoittaminen auttaa, siihen saa/pitää purkaa kaikki, ihan kaikki.
Runosi lopetus - niin.
Siihen sanon; allekirjoitan täysin!
Sama nim täällä; ei ole hävittävää.
paljon tunteita herättää runosi. todella hienosti kirjoitettu runo.