Olemmeko näin erilaiset?

Ajoimme taas karttaviivojen yli,
Sinä nukuit osan matkaa
minä tuijotin vastaantulevia valoja
levollisin mielin.
Minä olen ajanut nämä tiet,
viime syksynä sata kertaa ja ajatellut nämä samat ajatukset:
kuka olisi tiennyt viimeisimmästä vuodesta että se rikkoo meidät näin
ja laittaa palat uuteen uskoon?
En ole enää se sama nainen
sinä et ole se sama mies
Menimme rikki ja korjaannuimme samanaikaisesti.

Sinä heräät välillä ja palautat itsesi kartalle,
maisemat alkavat näyttää tutuilta,
sinun silmissäsi.

Vuosi oli pitkä aika.
Me kestimme sen kuin mies ja vaimo.
Hiljaa hyväksymme sen, että muutos on tullut.

Mökkitiellä silitän niskaasi
usko minua kun sanon
Meidät on tarkoitettu yhteen,
vaikka erilaisuutemme on yllättänyt meidätkin.
Nyt on kyse siitä,
annanko sinun jäädä, vaipua talviuneen ja,
annatko minun mennä,
nousta valoksi tiellesi?