Siellä missä ilma on painostava ja mustat pilvet enteilevät myrskyä.
Siellä korpit opettelevat lentämään ilman siipiä ja niiden laulu on korvia vihlovaa ujellusta.
Siellä yksinäinen haudankaivaja haudan edessä miettii työnsä merkitystä, pimeässä.
Siellä ei ole kevättä,ei kesää vain ikuinen syksy.
Mädäntyneen lihan haju täyttää siellä sieraimet ja eloa ympäröi vain ikuinen pimeys.
Se on minun maailmani, henkilökohtainen helvettini.
Selite:
Tämä on minun maailmani..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanaa, synkkää, pimeää ja upeaa. Rakastan<33
Kenties mennyttä, mutta tuttua..
ohhoh... tämä sai kylmiäväreitä aikaan.
Hienoa kuvailua. :)
Kiitokset kommentista ;>
Johan pysäytti! Ja sai lukemaan uudestaan!
Tuli ihan sellainen olo että pakko piirtää tästä kuva...
Tykkäsin todella, hienoa tekstiä!
Hieno runo vaikka provosoitkin peiliäsi sisältäpäin, lähetän lämmöllä valoa sydämeesi, ajattele maailmaa hieman värikkäämmin, kun se on ;)
Pidin erityisesti tuosta "Siellä korpit opettelevat lentämään ilman siipiä"-säkeestä.
Sopivan angstista tiettyyn mielentilaan, hyvä on! :)