Kokosit minut ehjäksi jälleen, loit minut uudelleen.
Pala palalta.
Yhden palan löysit tyhjien pullojen varjosta,
toisen vaa'an sisältä 55 kilon kohdalta,
kolmannen lumppujen alta, vaatekaapin perimmäisestä nurkasta.
Viimeisen palan annoit omasta itsestäsi, olin taas ehjä.
"Universumin prinsessa", kuulin satakielen lauluvan.
Kyllästyit minuun, halusit särkeä täydellisen luomuksesi.
Pala kerrallaan revit rikki.
Yhden paloista piilotit peilin sirpaleiden sekaan,
toisen lavuaariin ylimääräisten ruokien alle,
kolmannen heitit kyyneleideni tekemään järveen mätänemään.
Viimeistä palaa et voinut tuhota, niin tärkeä se sinulle oli.
"Kaunista ja kivutonta", huokaisit.
Kuin surmaisi satakielen.
Selite:
Liikaa tunteita, liian vähän aikaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
