hän soitti pianoa
valehtelematta paremmin kuin minä
halusin aina että minunkin sormeni olisivat kulkeneet niin nopeasti
nopeasti ja vailla päämäärää
ota hänen aseensa
ja palaa kotiin lapsiesi luo
miehet takan luona sanoivat
ja sillä aikaa kun he tuijottivat tuleen
me teimme sen mikä oli tehtävä
paljain käsin
hetkessä ne saapuivat
valoisat päivät
ja valoisat yöt
eikä meistä ollut niitä kukaan näkemässä
turhamaisuus ei kuole kuristamallakaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kosketti, hieno runo. runoilet todella hyvin! :)
no johan oli.. hyvää...