punaisen valon
pysäyttämässä tovissa
tumman taivaan
kyynelten seassa
ajan kadottamia
kivuliaita hetkiä
tuttuina piirteinä
suojatiellä
ikkunanpyyhkimien
hangatessa kerroksia
unohduksen arpeuttaman
muistini pinnalta
viiltohaavoina
avaudut uudelleen
kun katseemme kohtaavat
puoliksi menneisyydessä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeita sanakuvia myös tässäkin tekstissäsi...koskettava runo.
Kuin kipeä välähdys, nopea varjokuva tämä sinun runosi, hienosti olet tunteesi sanoiksi rakentanut.
todella kaunista tekstiä, mutta silti niin haikeaa...
Upea! Pidin tosi paljon, etenee hyvin ja tasainen, kuitenkaan yksitoikkoinen rytmi pitää otteessa. Hienoja kielikuvia, jotenkin todella kiehtovaa tarinaa tässä. Tykkäsin kovasti tyylistä.
Vau!
Itku tuli tekstistäsi.. kipu ja kaipuu ovat niin käsinkosketeltavat.