Juuri nyt jos koskaan, en olisi halunnut tavata sua.
Hiivin hämärässä,
varovasti varpaillani.
Pukeuduin pimeään,
verhouduin varjoihin.
Ehkä luulin oikeasti pystyväni piiloutumaan.
Pelkäsin, etten kestäisi raskaita sanojasi.
Pelkäsin luhistuvani niiden alle.
Pelkäsin jäätyväni kylmästä katseestasi.
Palelin jo pelkästä ajatuksesta.
Tyhjä tuijotukseni
harmaalla taivaalla,
värähtelevin huulin
hiljainen rukous:
Puhalla mut pieneen saippuakuplaan,
puhalla lentoon avoimista käsistä
Puhalla mut pakoon,
puhalla pois.
puolipiste alaviiva puolipiste
Tyhmähän olin, kun turhia kuvittelin.
Ei omatuntoa pääse karkuun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää on hyvä...tykkäsin
Pakenemisenhalu nousee tässä runossa voimakkaasti esille, omaa itseään on vaan hankala paeta. Kauniisti olet surullisen runosi kirjoittanut, koskettavaa tekstiä.
Minäkin tykkään "puhaltaa" saippukuplia :)
Pidin runostasi :) :)
Vau. Minusta tämä oli kerrassaan upea alusta loppuun ! Olen sanaton. Ehdottomasti suosikkeihin menee.
Upeasti kerrot.. niin kauniin sanoin, kielikuvin, kuljetat lukijaa..
"Puhalla mut pieneen saippuakuplaan,
puhalla lentoon avoimista käsistä"
tää oli kohokohta!