tuntemattoman tiesi
kiedoit umpisolmuksi
silmiesi ympärille
raskas epätoivo
sokeaa ohjasti
päättäväisesti kohti
epätodellista valoa
yöksi tummenevan
taivaan alla
huomasit,
kuinka mustaa
kaikki on,
kun silmät
eivät enää totukaan
hämärään
pelkäsit pimeää
vääristynyt onni
valui uudelleen
neulansilmästä
verenkiertoosi
sen hauraisiin
kulisseihin nojatessa
menetit kosketuspintasi
todellisuuteen
silloin näit
päiväsi viimeisen
tyhjässä uskossa
sokeassa toivossa
ensirakkauteesi,
amfetamiiniin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää oli mun mielestä todella hyvä!
Pidin tosi paljon, ja todella hyvin kirjotettu, jatka vaan samaan malliin ;-)
Oho. Upea. Aloituskappale pakotti jatkamaan ja täytyy sanoa että viimeiseen sanaan saakka olin aika pihalla mitä tässä puhutaan. Rohkea ja erilainen, mieleenjäävä runo. Tykkäsin paljon!
Upeita kielikuvia. Valheellisen ja vääristyneen maailman pyörteisiin on helppo hukkua.
Loppu hiljensi. Piti lukea pariin kertaan, oli niin koskettava.
Upea runo joka kosketti ja pysäytti... Itse olen kirjoittanut pirin käyttäjästä runon Kierteet. Suosikkeihin menee tämä päihdehoitsun kokoelmiin...
Uskomattoman kaunista runoutta joka kietoi pauloihinsa ja kuljetti matkallaan. Loppu kolahti ja pysäytti, kuten oli tarkoituskin.
Taidokasta tekstiä. *myyty* ;)