Lapsuus

On siitä kulunut aikaa paljon,
kun ensimmäisen kerran nähtiin.
Oltiin silloin niin pieniä,
kun kerättiin metsästä myrkkysieniä.
Salaiseen majaan ne vietiin,
ja käytettiin niitä keittoliemiin.

Pari vuotta myöhemmin,
kouluun yhdessä käveltiin.
Yhdessä laskut laskettiin,
ja läksyjen jälkeen aina barbeilla leikittiin.

Sitten koittivat ajat uudet,
eri kouluihin tiemme veivät.
Aikaa toisillemme jäi hyvin vähän,
nekin ajat on mun sydämessä tässä.

Sitten tuli pojat ja meidän mielet sotki,
Melkein ne meidät toisistamme erotti.
Niistä ajoista yli on päästy.
Nyt vain niille tyypeille nauretaan,
kun pihalla lenkillä juorutaan.

Ei pienenä uskottu,
että vuosien päästä asutaan toisessa paikkaa.
Kaikki vanha jää,
mikään ei olu kuin muistoissa pysyvää.