sinä olet suuri valhe
olet mieleni
mieletön
olet muuttuvainen
olet karvas pettymys
ja pelko
pelko
pimeä ja pohjaton
ja loputon kuin aineeton syli
jos olisin patsas vieraalla maalla
levossa sinua katsova kivinen paasi
virtaisin sinuun
liki, lähempänä
sovittaisin ylleni lihasi kiihkon
laskisin veresi maahan
vapauttaisin sinut päivistä
kuvaruuduista
valosta
olet minä
houreinen kivipaasi
ja änkytykseni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen, voimakas runo.
ovelia juttuja.
Hmm tulkitsen nyt sitten ihan oman mieleni mukaan, meidän jokaisen sisällä olevasta tyhjyydestä ja siitä puolesta joka aina nostaa päätään ja muistuttaa itsestään kunnes viimeinenkin läksy on opittu.
Olkoot miten on, pidin silti. Vahvaa tekstiä.
Tämä on sanataidetta, upeaa sellaista. Vahvaa ja koskettavaa.