Olen
pahoillani
hiljaisuudesta
perikuva mustasukkaisuudesta, katkera nainen, vääristyneet nilkat, kipeät lonkat
huutamisesta (surusta ja kaikista draaman kaaren omaavista päivistä) käheä ääni
juossut kilometrejä ja odottanut yli kaksisataaviisikymmentä sekuntia
ajoittain ne ovat päiviä, jolloin hengitän vaistomaisesti mahdollisimman hiljaa
Sanoin jonkun toisen sanoja, ettei taidetta koskaan synny onnellisuudesta
johon sinä;
ajoit ylitseni ja löit,
kysyit vieläkö kehtaan, onko jokin vikana, paha olla
ja kertasit
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielettömän vahvaa ja hienoa kerrontaa.