tää tunne niin vihainen,
tää tunne synkkä...
saat minut tuntemaan
itseni nollaksi, luuseriksi.
Sanoit, ettet koskaan
satuttaisi minua,
mutta miten kävikään...
Mitä enemmän annan itseni rakastua,
sitä enemmän annan itseäni loukata.
Sisälläni roihuaa palava raivo,
ja siellä se pysyy.
olen niin peloissani!
en saa sanotuksi sitä
kuinka paha olla minun on...
En hyvästejä sulle voi jättää,
Et hymyn häivää voi kasvoiltani
löytää. Kuinka vaikeaa se muka
voi olla? sanoa, rakas, teit virheen,
enkä unohda sitä koskaan.
Päivä päivältä tuntuu kurjemmalta.
Mutta kenelle sen kertoisin?
En sinulle, en hänelle, en teille.
en kenellekkään.
Sisäisen raivoni tukahdutan.
sinne se jää, ja pistän hymyn huulilleni,
Ei minulla ole hätää, sanon ihmisille
puukko iskettynä suoraan sydämmeen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
