Istun portailla,
poltan tupakkaa,
ja mietin mitä,
elämä tuo mukanaan.
Mulla on kylmä,
ja tulet mieleeni,
tahdon sua koskettaa,
mutten saa viereeni.
Mietin kuinka pidit,
kädestäni kiinni,
pienen hetken vain,
sitten päästit irti.
Annoin sulle sydämmen,
mut sä katosit,
se oli särkyvää,
ja nyt sen hajotit.
Tippuu poskelle kyynel,
pyyhin sen pois,
toivon että mielestäin,
sun kuva katois.
Sun vuoksesi yön,
tämänkin valvon,
ja pimeydessä mietin,
miks välitän niin paljon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin sitä jää pimeään miettimään, miksi välittää, vaikka ei kukaan enää pidä kädestä kiinni...
Surullinen tunnelma, toive irrottaa itsensä menneestä mutta se on vaikeaa.