Rintaasi vasten,
mä painan pääni,
ja kuulen kuinka,
hakkaa sydämmen ääni.
Tunnen kun kosket,
hellästi niin,
salaa sua katson,
ja vaivun unelmiin.
On vaikea myöntää,
mut taidan rakastaa,
mietin kun katson,
sua salaa taas.
Pidän tiukasti kiinni,
ja lähemmäs tuun,
tässä hetkessä aina,
mä olla haluun.
Sä katsot kelloo,
se yhtä lyö,
ja vierestäin lähdet,
niin kuin jokainen yö.
"Vielä hetken,
viereeni jää",
koitan sanoa,
mut ääni häviää.
Taas sängyssä yksin,
tyynyäs halaan,
ja odotan että,
ensi yönä taas palaat.
Jos sanat nuo,
mä pystyisin sanoa,
ehkä joku yö,
et vierestäin katoa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sujuvasti kirjoitettu ja haikean kaunis runo, tykkään :>