Jokainen huomen

Jokainen huomen on nyt
ja jokainen eilinen tässä,
elämässä, pienessä, hämärässä, himmeässä.

Kaipuun hetki on haikea,
mutta juuri haikeuden kautta
on minun kohdattava sinut, mietin,
nähtävä kasvosi taas kerran,
ne ilmeet, joita en ehkä koskaan
uudestaan enää tavoita.

Yö kuiskii minulle äänelläsi sanoja,
jotka tarttuvat kiinni ja joiden takaa
kuulen tuulen, juuri sen jota kaipaan:
puun matalan puheen, maan vihreän tuoksun,
kalliot, joita kuumuus rauentaa
ja joille on rakennettu huvimaja ikuinen
melkein kuin aamiaispöydäksi meille.

Taas kerran kutsun aikaa, joka pysähtyy, seisahtuu,
tulee lähelle ja tekeytyy riippumattomaksi
nuorten koivujen väliin, päivän keinua.

Vaikka muista on una ja huomen kaukana,
ihollesi saavun täältä kaukaakin joka yö,
kun suunnistan selkäsi kompassilla,
jonka sakaroissa ammu aina
alkaa ensimmäiseksi sarastaa.