Meikillä saan pienet virheet piiloon.
Vaatteilla saan vartaloni peitetyksi.
Mutta en jaksa enää peitellä kyyneleitäni,haluan huutaa,haluan itkeä kaikki surut tälle maailmalle,haluan itkeä ne sinulle.
Kyse ei ole siitä ettenkö olisi onnellinen kanssasi.
Ei siitä ettenkö rakastaisi sinua.
En jaksa enää leikkiä vahvaa en jaksa hymyillä ja sanoa että kaikki on hyvin,vaikka sisintäni sattuu niin että en jaksa enää.
Kaikki vanhat tukahdetut tunteet tulevat koko ajan vahvempina takaisin.
Mitäs jos en kohta enää jaksa.
Kun et kysy että kuinka voin tai mitä kuuluu.
Tahdon vain itkeä.
Pitäisitkö minua silloin liian heikkona ja itsekkäänä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todellista. näinhän se on.
niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä. koskettavaa runoilua.. runo on ensinnäkin todella hyvin aloitettu, keskikohta sai kiinnostukseni lukea runosi loppuun ja loppu runostasi suorastaan on ihailtavaa! tästä runosta tulee väkisin mieleen yks miun tärkee ystävä.. upee runo, tykkäsin !
Tää on tosi upee runo.
Sisäisiä asioita ei välttämättä
saa ikuisesti salattua =)