Savun lailla

Savu on utuista unta, johon kissanpennut saapuvat,
leikkivät horjuvilla jaloillaan, silmät juuri auenneina.

Sade taas on ikuista toivoa siitä, että maa vielä antaa kasvun.
Ja onhan kesä, lämmin, toivon vihreä väri ja tunne siitä,
että kaikki on yhä maailmassa edes melkein kohdallaan:
myös hyvyys, totuus, puhtaus, kauneus;
jokaisella lippu tangossaan vailla pelon häivää.

Kaukana tai lähellä, yhdessä tai yksin
olemme läsnä ja yhdessä kuin pieni perhe ainakin,
puuhissan ja sisällä joka sanassa, ilmeessä,
kielen kuvassa, joka tyyneen lampeen heijastuu,
taivaan pilvissä, jotka tuolla kauas taas liukuvat.

Jokus, tänään ja huomenna - nekin ovat sanoja,
hetkiä vain, muistojen merkkejä, joita olen kanssasi lukenut.
Taas kerran ne hipaisevat mieltä kuin käsi ihoa,
tahtoisivat savun lailla lähelle.